Novellikokeilu

Jep, elikkä tässä on yksi novellikokeilu. Olen kirjoittanut tämän tekstin itse. Jos ei kelpaa miksikään proosan esimerkiksi, niin poistakaa vapaasti (kunhan olette pätkän ensin lukeneet). Halusin vain yrittää saada jotain aikaiseksi. Eihän se asiaa ole, mutta siinä on jotain sellaista, josta pidän itse.

Sokrates ja nykyaika

Nykyään ihmiset ovat käyneet kylmiksi. Televisio näyttää paljon väkivaltaa, johon aistimme ovat turtuneet. Lehdet pursuilevat uutisia vailla yhtäkään valonsädettä. Ei ole minusta kummoinenkaan ihme, jos pimeällä liikkuessa saa pelätä ajoittain henkensä puolesta. Ihmiset saattavat saada liikaa väkivaltaisia virikkeitä, jolloin "moottorisahamurhaajat" eivät ole enää kuvitelmaa vaan totista totta. Onko tällaiselle synkeälle tulevaisuudenkuvalle mahdollisesti muita vaihtoehtoja?
Eräs mies kaukaisesta historiasta etsi itsekin vastausta tietämättömyyteensä. Hänen nimensä oli Sokrates ja hän oli ensimmäinen filosofi, joka oli kiinnostuneempi ihmisestä kuin luonnosta.

Sokrateen kintereillä seurasi suuri oppilasjoukko, jonka kanssa hän keskusteli kysymyksiä ja vastaväitteitä käyttäen. Hän antoi sen vaikutelman, että halusi kovasti itse oppia jotakin muilta, mikä on nykyäänkin oivallinen periaate. Ihmiset kiinnostuvat monesti niistä ihmisistä, jotka kyselevät heiltä asioita ja kuuntelevat heitä. Sellaisten lievästi avuttomien ja tarkkaavaisten henkilöiden kanssa puhuminen pönkittää vastapuolen omanarvontuntoa.

Sokrates olisi varmasti tuominnut ankarasti nykyajan tiedotusvälineet, koska hän uskoi vain sisäiseen ääneen eli omatuntoon. Omatuntoon liittyi myös se seikka, että jos ihminen tiesi oikean tavan toimia, hän myös toimi niin. Mistä kaikki pahuudet sitten johtuvat? Mahdollisesti ihmiset vain ovat niin epätäydellisiä ja tietämättömiä, etteivät he osaa toimia oikein.

Sokrates olisi varmasti tuhahtanut halveksivasti erilaisille tietokilpailuille, joissa ihmisen tietävyys mitataan rahalla tai pisteillä. Sokrates nimittäin tiesi varmasti vain yhden asian, oman tietämättömyytensä. Edes maailman viisaimmaksi ihmiseksi nimittäminen ei saanut häntä ylpistymään, koska hänen mielestään älykkyydellään kerskailevien ihmisten typeryys oli tietämättömyydessään ainutkertaista.

Nykyisyydessä on varsin paljon ylpeydestä paisuneita ihmisiä, jotka kohtelevat "alempiarvoisiaan" kuin kuraista kulkukoiraa. Minusta kaikkien kannattaisi edes harkita asettumista Sokrateen yksinkertaisen tietämättömyyden puolelle. Kenties maailmasta sitten löytyisi myös jotain uutta ihmeteltävää.

Sokrateelle langetettiin lopulta kuolemaantuomio nuorison villitsemisestä. Hän olisi voinut lähteä maanpakoon, muttei tehnyt sitä, koska hänen mielestään oli parempi kärsiä vääryyttä kuin tehdä sitä. Minusta se on jalo periaate, vaikkei sillä välttämättä muutetakaan maailmoja.

Ehkä ihmisten tulisi keskustella enemmän toistensa kanssa. Kenties meidän pitäisi kuunnella omatuntoamme ja hyväksyä tietämättömyytemme. Nöyryys ja jalous kalskahtavat komeilta korvissa, mutta ovatko ne vain sanoja, jotka eivät koskaan muutu teoiksi? Aika voi sen näyttää, mutta meidän kannattaa ryhtyä ajattelemaan asioita.