Prosaistit
Proosa on suorasanaista tekstiä, joka ei noudata riimejä, alkusointua tai mitään runomittaa.
Proosa voidaan jakaa taideproosaan eli kaunokirjallisuuteen ja asiaproosaan, asiateksteihin, joissa voidaan käyttää myös tieteellistä termistöä tai yleensä ammattisanastoa.
Taideproosaan luetaan suorasanainen kaunokirjallisuus, varsinkin romaanit ja novellit.
Asiaproosa puolestaan on tavallinen ilmaisumuoto sanomalehdissä, aikakauslehdissä, tietosanakirjoissa, filosofiassa, kirjeissä, esseissä, tietokirjoissa ja monissa muissa kirjoitetun kielen lajeissa.
Proosa voidaan jakaa taideproosaan eli kaunokirjallisuuteen ja asiaproosaan, asiateksteihin, joissa voidaan käyttää myös tieteellistä termistöä tai yleensä ammattisanastoa.
Taideproosaan luetaan suorasanainen kaunokirjallisuus, varsinkin romaanit ja novellit.
Asiaproosa puolestaan on tavallinen ilmaisumuoto sanomalehdissä, aikakauslehdissä, tietosanakirjoissa, filosofiassa, kirjeissä, esseissä, tietokirjoissa ja monissa muissa kirjoitetun kielen lajeissa.
Aluksi proosa käsitteli yleensä filosofiaa ja historiaa, mutta fiktio tuli kuvaan mukaan paljon myöhemmin. Yhdessä vaiheessa "proosa" oli synonyymi hölmölle ja mielikuvituksettomalle tekstille.
Proosan tarkoitus on olla informatiivista ja tarkkaa, kuten historia tai journalismi. Yleensä proosassa käytetään juuri sen vuoksi selkeää kieltä. Yleensä tietoa toistetaan, jotta se menisi lukijalle perille.
Lähde: Wikipedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti