Aluksi meillä oli hieman hankaluuksia, mutta sitten loppua kohden ryhmätyöskentely alkoi sujua, kun saimme aiheen rajattua.
Opimme tuntemaan proosaa. Opimme joustavampaan ryhmätyöhön ja ryhmätyöskentelyyn sopeutumista.
Jokainen teki oman osansa ryhmätyössä ja jokaisen mielipiteitä pyrittiin ottamaan huomioon.
Opettajalta saatiin tukea ja aineistoa pyrittiin käyttämään parhaan mukaan.
Toteutus ei ihan ollut ennakko-odotusten mukainen, mutta lopputulos oli kuitenkin hyvä.
Jatkossa voisi:
Opettaja voisi tehdä työnannon selvemmin.
Ryhmän jäsenet voisivat heti alkaa hommiin.
torstai 22. toukokuuta 2008
perjantai 16. toukokuuta 2008
keskiviikko 14. toukokuuta 2008
James Joyce - "vaikea kirjailija"
James joyce(1882- 1941) oli irlantilainen kirjailija ja runoilija, jonka tunntuimpia teoksia ovat novellikokoelma Dublinilaisia, sekä romaanit: Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta, Odysseus ja Finnegans Wake. Joycen tyyliä pidetään vaikeana sillä hänen kirjalliset tuotoksensa sisältävät runsaasti hämäriä viittauksia, latinankielisiä lauseita sekä mytologisia rinnastuksia.
Joycen kirjallinen tuotanto poikkesi 1900- luvun yleisistä normeista, hän kuvasi asioita joita pidettiin siihen aikaan sopimattomina kuten seksuaalisuutta, hänen tuotoksensa ovat olleet julkaisukiellossa vielä 1960- luvulla. Kielellinen erilaisuus on myös vahvasti esillä; Joyce on käyttänyt kielellisesti sellaista tasoa, jota on edellytetty vain lyriikalta.
James Joyce on ollut paljon kommentoitu kirjailija, sillä hänen teoksistaan ei saada yksiselitteistä tulkintaa kriitikoiden kesken. Monet henkilöt eivät ole kyenneet lukemaan loppuun hänen romaanejaan erikoisen kirjoitustyylin takia; teokset ovat monimutkaisia ja raskaita, juonen epäselvyyden ja tajunnanvirtojen sekoittumisen takia, kuitenkin hänen teoksensa sisältävät suuria elämänviisauksia, huumoria ja älyä.
Joycen kirjallinen tuotanto poikkesi 1900- luvun yleisistä normeista, hän kuvasi asioita joita pidettiin siihen aikaan sopimattomina kuten seksuaalisuutta, hänen tuotoksensa ovat olleet julkaisukiellossa vielä 1960- luvulla. Kielellinen erilaisuus on myös vahvasti esillä; Joyce on käyttänyt kielellisesti sellaista tasoa, jota on edellytetty vain lyriikalta.
James Joyce on ollut paljon kommentoitu kirjailija, sillä hänen teoksistaan ei saada yksiselitteistä tulkintaa kriitikoiden kesken. Monet henkilöt eivät ole kyenneet lukemaan loppuun hänen romaanejaan erikoisen kirjoitustyylin takia; teokset ovat monimutkaisia ja raskaita, juonen epäselvyyden ja tajunnanvirtojen sekoittumisen takia, kuitenkin hänen teoksensa sisältävät suuria elämänviisauksia, huumoria ja älyä.
Pär Lagerkvist
Pär Lagerkvist (23.5.1891-11.7.1974) oli ruotsalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1951. Lagerkvistin tunnetuin teos on romaani Barabbas.
Lagerkvistin tuotannon keskeinen teema on hyvän ja pahan olemassaolon pohdiskelu. Hän käyttää uskonnollisia teemoja ja kristillisen perimätiedon hahmoja.
Parantelen tätä vielä jossain vaiheessa.
Lähde:Wikipedia
Lagerkvistin tuotannon keskeinen teema on hyvän ja pahan olemassaolon pohdiskelu. Hän käyttää uskonnollisia teemoja ja kristillisen perimätiedon hahmoja.
Parantelen tätä vielä jossain vaiheessa.
Lähde:Wikipedia
Franz Kafka
Franz Kafka (1883 -1924) oli 1900- luvun yksi merkittävimmistä saksankielisistä kirjailijoista. Hän syntyi Böömissä (nykyään Tsekkiä) Prahassa keskiluokkaiseen Juutalaiseen perheeseen. Hän oppi äidinkielenään saksan, mutta osasi sujuvasti Tsekkiä ja myöhemmällä iällään opetteli vähän ranskaa. Kafkan isä oli perheen vaikutusvaltainen patriarkka, jonka vaikutus näkyy Kafkan kirjallisessa tuotannossa vahvana auktoriteettinä, jota vastaan päähenkilöt eivät voi kapinoida.
Kafkan kirjallista tyyliä voidaan luonnehtia surrealistiseksi. Kafkan novellien todellisuutta on joskus vaikea seurata, kun niissä kuvaelma joskus sekoittuu. Kafkan novelleissa ja romaaneissa ilmapiiri on synkkä ja ne käsittelevät käsittämätöntä ahdistusta, vainoa ja irrallisuuden tuntoa. Kafkan novelleissa ja romaaneissa keskeinen teema on auktoriteetti, jota vastaan päähenkilöt ovat kykenemättömiä kapinoimaan. Kafkan kirjallinen tuotanto loi kirjallisuuteen uuden tyylin, joka tunnetaan kafkalaisena tyylinä.
Kafkan tunnetuimpia teoksia ovat Hiilisangolla ratsastaja-novelli ja Oikeusjuttu- ja Linna-novellit.
Lähde: Wikipedia
Kafkan kirjallista tyyliä voidaan luonnehtia surrealistiseksi. Kafkan novellien todellisuutta on joskus vaikea seurata, kun niissä kuvaelma joskus sekoittuu. Kafkan novelleissa ja romaaneissa ilmapiiri on synkkä ja ne käsittelevät käsittämätöntä ahdistusta, vainoa ja irrallisuuden tuntoa. Kafkan novelleissa ja romaaneissa keskeinen teema on auktoriteetti, jota vastaan päähenkilöt ovat kykenemättömiä kapinoimaan. Kafkan kirjallinen tuotanto loi kirjallisuuteen uuden tyylin, joka tunnetaan kafkalaisena tyylinä.
Kafkan tunnetuimpia teoksia ovat Hiilisangolla ratsastaja-novelli ja Oikeusjuttu- ja Linna-novellit.
Lähde: Wikipedia
Pöytä on pöytä
Pöytä on pöytä-novellin on kirjoittanut Peter Bichsel. Se kertoo yksinäisestä miehestä, joka päättää alkaa muuttamaan esineitten ja asioitten nimiä. Lopulta hän ei enää ymmärrä muita ihmisiä ja jää täysin yksin.
Alussa mies tuntee olonsa tylsäksi ja odottaa yhtenä päivänä kaiken muuttuvan. Tajutessaan, ettei elämä muutukaan miksikään, hän raivostuu ja päättää väkisin muuttaa asioiden laidan.
Hän muuttaa kotinsa esineitten nimet ja uskoo maailman muuttuvan. Lopulta hän muuttaa jopa asioiden nimiä, kuten itsensä.
Mies kirjoittaa uuden, itsekeksityn kielensä sanoja ylös vihkoihin ja innostuu hetki hetkeltä enemmän. Hän alkaa unohtaa entiset nimet ja ihmisten kanssa puhuminen pelottaa häntä, koska hän ei enää tiedä, mitä he sanovat. Lopulta hän voi enää vain nauraa, koska hän ei ymmärrä enää yhtään mitään.
Muut ihmiset lakkaavat puhumasta hänen kanssaan, koska he eivät enää ymmärrä häntä. Mies jää yksin puhumaan vain itsensä kanssa.
Tarina on melko surullinen, koska se kertoo kielen merkityksestä ihmisille. Jollei ole mitään yhteistä kommunikaatioväylää, ihminen eristäytyy erittäin helposti muista. Omien kielien keksiminen on itsestäni toisinaan mukavaa. En kuitenkaan koskaan haluaisi muuttaa kieltä niin täydellisesti, etten enää ymmärtäisi muita.
Alussa mies tuntee olonsa tylsäksi ja odottaa yhtenä päivänä kaiken muuttuvan. Tajutessaan, ettei elämä muutukaan miksikään, hän raivostuu ja päättää väkisin muuttaa asioiden laidan.
Hän muuttaa kotinsa esineitten nimet ja uskoo maailman muuttuvan. Lopulta hän muuttaa jopa asioiden nimiä, kuten itsensä.
Mies kirjoittaa uuden, itsekeksityn kielensä sanoja ylös vihkoihin ja innostuu hetki hetkeltä enemmän. Hän alkaa unohtaa entiset nimet ja ihmisten kanssa puhuminen pelottaa häntä, koska hän ei enää tiedä, mitä he sanovat. Lopulta hän voi enää vain nauraa, koska hän ei ymmärrä enää yhtään mitään.
Muut ihmiset lakkaavat puhumasta hänen kanssaan, koska he eivät enää ymmärrä häntä. Mies jää yksin puhumaan vain itsensä kanssa.
Tarina on melko surullinen, koska se kertoo kielen merkityksestä ihmisille. Jollei ole mitään yhteistä kommunikaatioväylää, ihminen eristäytyy erittäin helposti muista. Omien kielien keksiminen on itsestäni toisinaan mukavaa. En kuitenkaan koskaan haluaisi muuttaa kieltä niin täydellisesti, etten enää ymmärtäisi muita.
sunnuntai 11. toukokuuta 2008
Peter Bichsel
Peter Bichsel (24.3.1935-) on sveitsiläinen nykykirjailija. Tyypillisesti hän kirjoittaa pieniä tarinoita pienistä asioista lakonisella tyylillään.
70- ja 80-luvuilla Bichsel ei ollut erityisen tuottelias lehtimiehen ammattinsa vuoksi. Hän on toiminut myös opettajana ja luennoinut yhdysvaltalaisissa yliopistoissa.
Bichselin tuotannosta erityisen suosittuja ovat hänen lapsille kirjoittamansa tarinat. Bichselin tavaramerkki on äärimmilleen pelkistetty kieli. Hän onnistuu kirjoittamaan usein sisällöllisesti rikkaita, syvällisiä ja monitulkintaisia kertomuksia hyvin niukalla sanavarastolla ja yksinkertaisin lausein. Lasten tapaan hän myös vääntelee sanoja ja leikkii niillä.
Lähde: Wikipedia
perjantai 9. toukokuuta 2008
perjantai 25. huhtikuuta 2008
torstai 24. huhtikuuta 2008
Pulitzer-palkinto
Pulitzer-palkinto on Yhdysvalloissa myönnettävä arvostettu palkinto, joka myönnetään kolmella alalla: journalistisista ja kirjallisista saavutuksista sekä sävelteoksista. Ensimmäisen kerran palkinnot myönnettiin 4.6.1917. Nykyään ne jaetaan joka vuoden huhtikuussa Columbian yliopistossa. Journalismin ja kirjallisuuden sarjassa on useita alaluokkia, joissa palkinto myönnetään, musiikissa myönnetään vain yksi palkinto. Palkinto on nimetty yhdysvaltalaisen lehtimiehen Joseph Pulitzerin mukaan.
Lähde: Wikipedia
Lähde: Wikipedia
Uutinen
Junot Diaz nappasi proosa-Pulitzerin
Santo Domingossa syntyneelle amerikkalaiskirjailija Junot Diazille myönnettiin 7.4.2008 proosasarjan tämänvuotinen Pulitzer-palkinto. Hän sai 10 000 dollarin suuruisen palkinnon romaanistaan The Brief Wondrous Life of Oscar Wao. Kirja ilmestyy lokakuussa Liken kustantamana suomeksi nimellä Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä.
Kirja on siirtolaisuutta käsittelevän kirjailijan ensimmäinen romaani. Hänen novellikokoelmansa Drown julkaistiin vuonna 1996.
Vaikka Junot Diaz on julkaissut kirjoja harvakseltaan, hänen maineensa on kova. Hänen novellejaan on valittu peräti neljästi valikoimaan The Best American Short Stories. The New Yorker on listannut 6-vuotiaana New Jerseyyn muuttaneen Díazin tämän vuosituhannen 20 parhaan kirjailijan joukkoon.
Toista viikkoa sitten hän sai nyt palkitusta romaanistaan The Brief Wondrous Life of Oscar Wao myös National Book Critics Circle -palkinnon.
Lähde: Helsingin sanomat
keskiviikko 23. huhtikuuta 2008
Olis vähän kerrottavaa!?!?!?
En oo saanu mitään aikaseksi(ei ole huvittanut), pitää varmaan kohtapuoliin aloitella tekemään edes jotaa.
tiistai 22. huhtikuuta 2008
Yksinäisyys - analyysi
Yksinäisyys
Kirjoittaja: Okakettu
Juoni menee niin, että yksinäinen tyttö katselee muita oppilaita ja toivoo, että hänet otettaisiin joukkoon mukaan. Kotiin päästyään Sara alkaa muistella menneitä aikoja.
Hän muistaa sen, kuinka hänen paras kaverinsa ja hän olivat erottamattomat, kunnes huono seura johdatteli ystävän pois hänen luotaan.
Sara viiltelee itseään tuskissaan puukolla tunteakseen edes jotain. Hän itkee ja nukahtaa onnettomana kyynelten sekoittuessa vereen.
Huomatessaan uuden tytön Sara ei edes ole uskoa sitä, kun tyttö tulee hänen luokseen ja pyytää häntä kaverikseen. Novellin päähenkilö tuntee Yksinäisyyden hirviömäisen olemuksen kuihtuvan ja kuolevan pois.
Sara on yksinäinen, aika hiljainen tyttö, joka on kuitenkin tarpeeksi viisas kieltäytyessään bileissä tarjotusta alkoholista. Se tekee hänestä luuserin ja hän menettää parhaan ystävänsä.
Yksinäisyys on teräväkyntinen, hehkuvasilmäinen ja pahanilkinen olento. Se saa päähenkilön tuntemaan itsensä epävarmaksi ja se odottaa häntä joka välitunti koulun pihalla.
Tuuli on Saran entinen paras ystävä, joka kuitenkin ihastuu ns. "tuhmaan poikaan". Hän jättää päähenkilön siinä vaiheessa, kun tämä kieltäytyy juomasta ja leimaa entisen kaverinsa luuseriksi.
Naomi on keijukaismainen, mustahiuksinen ja sinisilmäinen tyttö, joka tahtoo olla Saran kaveri siitä huolimatta, että tämä on jo luokan muiden oppilaiden silmissä luuseri.
Näkökulma on Saran. Hän on tietyssä mielessä ulkopuolinen tarkkailija, joka lähinnä katselee syrjässä muita ja muistelee menneitä. Vain itsensä viiltelyn aikana hän on tekijä.
Novellin johtomotiivi tuntuu olevan Yksinäisyys, joka odottaa Saraa välitunneille mentäessä ja kuiskaa halveksivia, epäuskoa lietsovia sanoja hänen korvaansa. Päähenkilön sisintä valaistaan Yksinäisyyden ja muistojen avulla. Yksinäisyyden vuoksi Sara viiltelee itseään ja häpeää itseään. Lopulta Yksinäisyys nitistyy, kun Naomista tulee Saran kaveri. Ristiriitatilanne tulee, kun Naomi huomaa Saran ja istahtaa hänen viereensä pakottaen Yksinäisyyden kauemmaksi. Huippukohta on se, kun päähenkilö tarraa pelastajan käteen, eli hyväksyy uuden tytön ystäväkseen. Käännekohta on se, kun Naomi sanoo: "Vaikutit yksinäiseltä, ajattelin, että voisin liittyä seuraasi." Selvittämättömäksi jäävät muiden oppilaiden mielipiteet siitä, että luokan luuseri sai uuden tytön kaverikseen.
Novellissa on personifikaatioita, kuten Yksinäisyys hirviön muodossa, valmisruoan tuoksun tervehdys ja puukon terän tanssahtelu.
Novelli saa minut mietteliääksi ja surulliseksi. Saran yksinäisyys on itselleni melko arka asia, koska olen itse kokenut jotain vastaavaa. Huono seura viekoittelee hyvätkin ihmiset pois raiteiltaan, se on hyvin tuttu ja todellinen asia. Itsensä pahoinpitely ei kuitenkaan varmaankaan ole siihen mikään ratkaisu.
On todella hyvin hämmentävää saada ystävä/ystäviä pitkästä aikaa, kun on ollut vuosia itsekseen. Ymmärrän Saran mykkyyden uuden ystävän edessä, hän ei ole uskoa sitä, että joku lopultakin puhuu hänelle eikä anna hänen hukkua syvyyksiin.
Sara on minusta henkilönä hyvin viisas kieltäytyessään alkoholista, vaikka hän sitten saakin luuserin maineen ja menettää parhaan kaverinsa. Alkoholi ei varmasti ole koskaan mikään ratkaisu vaan pakokeino. Ihmiset yrittävät paeta jotain, jos juominen on heidän mielestään hyvä vaihtoehto. En vain ymmärrä, miten he voivat yrittää juosta elämää pakoon, sehän on mahdotonta.
Yksinäisyyden kuvailu hirviöksi pitää aika lailla paikkansa ja sopii olotilaan. Se todella on hirviö, joka odottaa muulloinkin kuin vain välitunneilla ja saa tuntemaan itsensä niin epävarmaksi, että kaikki sisu katoaa ja haluaa paeta monia asioita.
Tuulin käytös on kohtuutonta, koska ystävää ei pitäisi hylätä, vaikka kuinka rakastuisi. Porukan mukaan meneminen ja parhaan ystävän hylkääminen on minusta halpamainen teko, jota on vaikeaa antaa anteeksi.
Naomi on viisas jättäessään muiden oppilaiden mielipiteet huomiotta ja mennessään puhumaan Saralle. Sellainen vaatii paljon rohkeutta, koska silloin yleensä menettää ne vähätkin kunnian rippeet, mitä sattuu omaamaan. Itse olen aina ollut hyvin kiitollinen kaikille niille ihmisille, jotka ovat uskaltaneet tulla puhumaan minulle enkä ole unohtanut yhtäkään.
Novellin rakenne on miltei kevyt, välillä tulee synkkiä hetkiä ja taivas pimenee Saran viiltelyn aikana. Tekstissä on melko paljon kuvailua, mikä tekee siitä melko syvällisen keveydestä huolimatta. Saran ajatukset, tunteet ja toiveet on kuvattu läheisesti ja aidosti.
Tuossa on nyt jonkinlainen novellianalyysi. Ei varmaan tullut hirveän hyvä, tein vain jotain.
Novellikokeilu
Jep, elikkä tässä on yksi novellikokeilu. Olen kirjoittanut tämän tekstin itse. Jos ei kelpaa miksikään proosan esimerkiksi, niin poistakaa vapaasti (kunhan olette pätkän ensin lukeneet). Halusin vain yrittää saada jotain aikaiseksi. Eihän se asiaa ole, mutta siinä on jotain sellaista, josta pidän itse.
Sokrates ja nykyaika
Nykyään ihmiset ovat käyneet kylmiksi. Televisio näyttää paljon väkivaltaa, johon aistimme ovat turtuneet. Lehdet pursuilevat uutisia vailla yhtäkään valonsädettä. Ei ole minusta kummoinenkaan ihme, jos pimeällä liikkuessa saa pelätä ajoittain henkensä puolesta. Ihmiset saattavat saada liikaa väkivaltaisia virikkeitä, jolloin "moottorisahamurhaajat" eivät ole enää kuvitelmaa vaan totista totta. Onko tällaiselle synkeälle tulevaisuudenkuvalle mahdollisesti muita vaihtoehtoja?
Eräs mies kaukaisesta historiasta etsi itsekin vastausta tietämättömyyteensä. Hänen nimensä oli Sokrates ja hän oli ensimmäinen filosofi, joka oli kiinnostuneempi ihmisestä kuin luonnosta.
Sokrateen kintereillä seurasi suuri oppilasjoukko, jonka kanssa hän keskusteli kysymyksiä ja vastaväitteitä käyttäen. Hän antoi sen vaikutelman, että halusi kovasti itse oppia jotakin muilta, mikä on nykyäänkin oivallinen periaate. Ihmiset kiinnostuvat monesti niistä ihmisistä, jotka kyselevät heiltä asioita ja kuuntelevat heitä. Sellaisten lievästi avuttomien ja tarkkaavaisten henkilöiden kanssa puhuminen pönkittää vastapuolen omanarvontuntoa.
Sokrates olisi varmasti tuominnut ankarasti nykyajan tiedotusvälineet, koska hän uskoi vain sisäiseen ääneen eli omatuntoon. Omatuntoon liittyi myös se seikka, että jos ihminen tiesi oikean tavan toimia, hän myös toimi niin. Mistä kaikki pahuudet sitten johtuvat? Mahdollisesti ihmiset vain ovat niin epätäydellisiä ja tietämättömiä, etteivät he osaa toimia oikein.
Sokrates olisi varmasti tuhahtanut halveksivasti erilaisille tietokilpailuille, joissa ihmisen tietävyys mitataan rahalla tai pisteillä. Sokrates nimittäin tiesi varmasti vain yhden asian, oman tietämättömyytensä. Edes maailman viisaimmaksi ihmiseksi nimittäminen ei saanut häntä ylpistymään, koska hänen mielestään älykkyydellään kerskailevien ihmisten typeryys oli tietämättömyydessään ainutkertaista.
Nykyisyydessä on varsin paljon ylpeydestä paisuneita ihmisiä, jotka kohtelevat "alempiarvoisiaan" kuin kuraista kulkukoiraa. Minusta kaikkien kannattaisi edes harkita asettumista Sokrateen yksinkertaisen tietämättömyyden puolelle. Kenties maailmasta sitten löytyisi myös jotain uutta ihmeteltävää.
Sokrateelle langetettiin lopulta kuolemaantuomio nuorison villitsemisestä. Hän olisi voinut lähteä maanpakoon, muttei tehnyt sitä, koska hänen mielestään oli parempi kärsiä vääryyttä kuin tehdä sitä. Minusta se on jalo periaate, vaikkei sillä välttämättä muutetakaan maailmoja.
Ehkä ihmisten tulisi keskustella enemmän toistensa kanssa. Kenties meidän pitäisi kuunnella omatuntoamme ja hyväksyä tietämättömyytemme. Nöyryys ja jalous kalskahtavat komeilta korvissa, mutta ovatko ne vain sanoja, jotka eivät koskaan muutu teoiksi? Aika voi sen näyttää, mutta meidän kannattaa ryhtyä ajattelemaan asioita.
perjantai 18. huhtikuuta 2008
Miten ryhmämme aloittaa työn?
Tähän asti olemme päättäneet, että jokainen ryhmän jäsenistä lukee työssä käytettävää kirjaa. Tarkempaa työnjakoa ei olla vielä päätetty.
Työn muoto
Ryhmämme on ajtellut tehdä työn internet-blogin muodossa (kuten täytyy). Työssä tulee olemaan tekstiä, jonka yhteyteen on liitetty kuvia.
keskiviikko 16. huhtikuuta 2008
Hiukan suunnitelmaa
Prosaistit
Proosa on suorasanaista tekstiä, joka ei noudata riimejä, alkusointua tai mitään runomittaa.
Proosa voidaan jakaa taideproosaan eli kaunokirjallisuuteen ja asiaproosaan, asiateksteihin, joissa voidaan käyttää myös tieteellistä termistöä tai yleensä ammattisanastoa.
Taideproosaan luetaan suorasanainen kaunokirjallisuus, varsinkin romaanit ja novellit.
Asiaproosa puolestaan on tavallinen ilmaisumuoto sanomalehdissä, aikakauslehdissä, tietosanakirjoissa, filosofiassa, kirjeissä, esseissä, tietokirjoissa ja monissa muissa kirjoitetun kielen lajeissa.
Proosa voidaan jakaa taideproosaan eli kaunokirjallisuuteen ja asiaproosaan, asiateksteihin, joissa voidaan käyttää myös tieteellistä termistöä tai yleensä ammattisanastoa.
Taideproosaan luetaan suorasanainen kaunokirjallisuus, varsinkin romaanit ja novellit.
Asiaproosa puolestaan on tavallinen ilmaisumuoto sanomalehdissä, aikakauslehdissä, tietosanakirjoissa, filosofiassa, kirjeissä, esseissä, tietokirjoissa ja monissa muissa kirjoitetun kielen lajeissa.
Aluksi proosa käsitteli yleensä filosofiaa ja historiaa, mutta fiktio tuli kuvaan mukaan paljon myöhemmin. Yhdessä vaiheessa "proosa" oli synonyymi hölmölle ja mielikuvituksettomalle tekstille.
Proosan tarkoitus on olla informatiivista ja tarkkaa, kuten historia tai journalismi. Yleensä proosassa käytetään juuri sen vuoksi selkeää kieltä. Yleensä tietoa toistetaan, jotta se menisi lukijalle perille.
Lähde: Wikipedia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)